Alaskan erämaassa on haasteensa

Alkuun voin romuttaa kaikki romanttiset kuvitelmat, joita Don Rosa on kaikkien meidän mieleemme Alaskasta maalannut. Anchorage oli lumitilanteeltaan ja harmaudeltaan kuin Helsinki ja Fairbanks niin kuin Tornio. Lumitilanne on jo toista talvea huonoimpia ikinä, ja aiemmat kaksi viikkoa oli kuulemma satanut lähinnä vettä.

Niin saavuin harmaaseen Anchorageen aamuyöstä viiden aikaan ja ajattelin että Fairbanksiin ajaa autolla kuusi tuntia, joten aikaisella bussilla kun lähtee niin on sopivasti iltapäivällä hostellilla. Olin jo haaveillut espanjalaisen Etelä-Amerikan jälkeen siitä, miten helppoa olisi pärjätä englantia puhuvassa länsimaassa. Siinä lentokentän lattialla lojuessa minulle alkoi yhdessä aamun ensisäteiden kanssa valkenemaan, että täällä pohjoisessa ei ehkä sittenkään ole niin hyvä julkinen liikenne kuin Suomessa. Talvikaudella ei yhtään linja-autoa kahden suurimman kaupungin välillä.

Eikä juuri juniakaan.

Tiskiltä ostettavien äkkilähtölentolippujen hinnaksi kerrottiin 260e. Meinasi pupu ruikahtaa pöksyyn. Onneksi #digitalisaatio etenee ja ostin lentolipun lentokentän Wi-fillä internetistä hintaan 90e ja painelin Check-iniin.

Minusta on epäilyttävästi kuoriutumassa kulttuuripersoona. Ehdin parin viikon aikana käydä neljässä museossa ja tutustua niin luontoon, alkuperäiskansoihin kuin Alaskan historiaankin. Itsenäisesti ja vapaaehtoisesti! Vaan ei hätää, urheilijaminä ei kuitenkaan kuole mihinkään. Olin myös neljä päivää laskettelurinteessä, kiipesin useammallekin kukkulalle ja kävin katsomassa vuoden suurinta urheilujuhlaa, Iditarodia! Last Great Race on Earth kuten tuppaavat sitä mainostamaan, ja kyllä tuhat mailia kahdeksaan päivään on ihan kiitettävästi koiravaljakolle.

Junistahan selvisi jossain vaiheessa sen verran, että se kulkee noin kahdesti viikossa, kerran toiseen suuntaan ja seuraavana päivänä takaisin. 12 tuntia maisemajunassa oli kyllä tiivis paketti koko siitä luonnon monimuotoisuudesta, mikä Alaskalla on. Konduktöörin lisäksi junassa matkusti tirehtööri, joka piti mikrofonin kautta huolen siitä, että kaikki mahdollinen informaatio radan varrelta upposi päähän. ”Moose on the right hand side!” Hauskaa miten rehellisesti ihmiset on innoissaan hirvistä.

Lopulta heräsin jenkkien sotilasalueelta. Liftasin ensimmäisenä päivänä Fairbanksin lentokentältä downtowniin ja sain kyydin kersantilta, joka oli vain päivän työkeikalla Fairbanksissa ja asui Anchoragessa. Tarjosi majapaikkaa ja muutamaa viikkoa myöhemmin näiden haasteellisten kulkemisten ja majapaikoitusten jälkeen otin tyytyväisenä tämän taivaan lahjan vastaan. En pullikoi.

 

Ja nyt Los Angeles noin puolessa päivässä: ruuhkaa, Hollywood, laattoja, Stallonen pieni jalka ja iso käsi, downtown, Santa Monica ja taas lentokentällä lojumassa.

 

Ps.

  1 comment for “Alaskan erämaassa on haasteensa

  1. Pirjo Tiusanen
    14.3.2016 at 13:44

    Helloy Henkka. Tätsä täällä’ innolla seuraa sinua. Lauantaina olimme Juhlissa J:kylässä.
    Pirjo

Comments are closed.