Elämäni lukutoukkana

Törmäsin tuossa joulun jälkeen Twitterissä Selinan haasteeseen.

Ajattelin tarttua haasteeseen, vaikka 12 kirjaa vuoden aikana ei mikään varsinainen Mount Everest olekaan. Lueskellessani blogitekstiä kyseisestä haasteesta, huomasin omaavani todella samanlaisen historian kirjojen lukemisessa!

Opin nimittäin lukemaan verratten nuorena, siinä 4-5 -vuotiaana. Aloittaessani koulun eli eppuluokalla mut siirrettiin äidinkielen tunnilta aakkosten opettelusta sellaiseen lukupiiriin, jossa luettiin kirjoja muiden nopeasti oppineiden kanssa. Siihen aikaan lähikirjasto sijaitsi aivan ala-asteen vieressä, ja ujo pikkupoika kun olin, niin koulun jälkeen vetäydyin helposti kirjojen seuraan. Muistan joskus ala-asteen loppupuolella pitäneeni ihan päiväkirjaa kaikista lukemistani kirjoista. Olihan niitä ehtinyt ala-asteen aikana tulla lähes kuusisataa.

Yläaste olikin sitten kauempana kotoa ja Halssilan kirjasto jäi taakse. En jaksanut siinä murkkuiän kynnyksellä juurikaan keskittyä lukemiseen. Vuodet vierähti koulussa ja lukio kutsui vuonna 2007. Samoihin aikoihin alkoi mun sisälläni kytemään omanlaisensa hengellinen murros, ja kiinnostuin sitten lukemaan paljon siihen liittyvää kirjallisuutta. Opin pikkuhiljaa tuntemaan Jumalaa, itseäni ja ympäröivää todellisuutta yhä paremmin. Mutta mikä tässä yhteydessä vielä tärkeämpää, palasin kirjojen pariin.

Sama meininki jatkui tasaisen epätasaiseen tahtiin useamman vuoden ajan, kunnes Tiimiakatemia tuli peliin mukaan. Astuessani Piippukadun ovista sisään, tajusin että joudun lukemaan ihan semisti enemmän kirjoja kuin aiemmin! Yhteensä kolmeen vuoteen tuli kerätä 120 kirjapistettä, kun yhdestä kirjasta sai 1-3 pistettä. Nyt, reilu kolme vuotta ja lähes 70 kirjaa myöhemmin, olen erittäin kiitollinen siitä että olen tänä aikana innostunut lukemaan todella monenlaisia kirjoja, ja siinä sivussa vielä kaikenmaailman artikkeleita ja blogijulkaisujakin. Kirjastosta on tullut taas ystävä.

 

Koulun loppumisen myötä pakkolukeminen on nyt ohi, mutta en aio lukemisesta silti luopua. Siksi tuntui hyvältä tarttua tähän haasteeseen. Pakko myöntää, osansa on myös Mestarivalmentaja-koulutusohjelmalla, jonka puitteissa täytyy lukea kirjoja, mutta uskon että vielä enemmän tämä nyt nousee omasta halusta lukea.

Ja tässä on tulevan vuoden 2016 ensimmäinen kirja:

IMG_20151227_202036

Tiimiakatemialla pääsin muutaman kerran kokeilemaan kunnon johtajuushaasteita. Jokaisella kerralla epäonnistuin omassa johtamisroolissa komeasti, ja niistä turhautuneena kirjoitin esseen Johtajuus roskakoriin. Olen edelleen monesta kohtaa samaa mieltä, mutta Maxwellin spiikki tämän vuoden Nordic Business Forumissa sai mun pään hieman palaamaan takaisin johtamistouhun äärelle. Mun on ehkä sittenkin saatava tästä aiheesta kiinni.

 

Johtajuus. Sait juuri uuden mahdollisuuden.

  2 comments for “Elämäni lukutoukkana

  1. 29.12.2015 at 16:45

    En ollutkaan sun blogiin vielä aiemmin törmännyt. Onko sitä mahdollista seurata bloglovinin kautta? En ainakaan nopealla haulla löytänyt.

    Kerrohan sitten mitä tuumasit tuosta kirjasta. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Itsellä alkaa Tiimimestarit tammikuussa ja tulee kans vähän senkin puitteissa luettua, mutta omat tavotteet on myös aina mukavia.

    • 29.12.2015 at 23:23

      Koskaan en oo bloglovinia käyttänyt, mutta nytpä onnistuu sen kautta seuraaminen. :)

      Jep, suunnitelmissa oli jatkaa esseiden kirjoittamista, tällä kertaa vain blogin puolella. Varmasti tulee siis jossain jotain ilmi kirjasta. Ja onnea Tiimimestaripolulle! Meillä prosessien läpikäyneillä on paljon annettavaa sinne, ja myös paljon uutta saatavaa.

Comments are closed.