Kun pisteet yhdistyvät

Palautin tänään tutkintotodistushakemuksen opintosihteerille. Se tarkoittaa sitä, että suljin koulun oven tänään viimeisen kerran takanani opiskelijana. Olen siis valmis. Mutta mihin?

Tulevaisuus on jokseenkin utuinen, mutta viimeisen muutaman viikon ja kuukauden aikana olen saanut kiinni jostain. Tämä syksy ja oman elämän haasteet kaivoivat sisäisen työnarkomaanini haudastaan. Työtunteja tuli aivan liikaa ja en voi kuin kiittää Luojaani siitä, että pää on yhä kasassa. Mutta aivan tässä valmistumisen kalkkiviivoilla olen myös tajunnut jotain itsestäni ja siitä mitä haluan tehdä.

Tiimiakatemian aikana olen myynyt, hyvillä ja huonoilla tuloksilla. Olen johtanut, pääosin huonoilla tuloksilla. Olen markkinoinut, hyvillä tuloksilla. On innovoitu, keksitty, kehitetty, yritetty ja vaikka ties mitä. Mutta yhdessä asiassa mun silmät syttyy oikeasti hehkumaan.

Valmentaminen.

Siinä nivoutuu paljon niistä pisteistä joita olen Tiimiakatemian aikana löytänyt itsestäni.

  • Minua kiinnostaa ihmiset. Haluan jutella ihmisten kanssa, kuunnella heitä ja heidän tarinoitaan.
  • Tunnistan tarinoiden voiman, ja haluan sekä ymmärtää niitä syvemmin, kuin myös käyttää niitä.
  • Haluan kehittää ja nähdä tuloksia.
  • Tykkään ajaa autoa, joten pitkät työmatkatkaan eivät ole ongelma.
  • Pidän ajattelemisesta.
  • Pystyn kertomaan ihmisille asioita niin, että ne jää mieleen.
  • Olen kolmen vuoden aikana ja erityisesti viimeisessä vuodessa uponnut erittäin syvälle tiimityöskentelyyn ja dialogiin.
  • Innostun kun saan keskustella ihmisten kanssa tästä kolmesta vuodesta ja näiden takana olevista malleista.

Ja valmentamisessa tämä kaikki nivoutuu yhteen. Tiimiakatemian aikana olen ehtinyt kokeilemaan ummet ja lammet. Nyt on kuitenkin aika keskittyä, tähdätä hyvin ja painaa kaasu pohjaan.

 

Olen pelännyt asettaa isoa visiota, sellaista tavoitetta johon tähdätä. Tämän kolmen vuoden matkan aikana olen silti onnistunut elämään unelmaani, mutta joutunut murskaamaan sen kaiken ja aloittamaan uudelleen alusta. Olen ahdistunut, mutta noussut ylös. Olen ahdistunut lisää, mutta noussut jälleen. Pudonnut syvälle kaivoon mutta kiivennyt aina uudelleen ylös sieltä. Vieläkään en osaa tai uskalla maalata sitä visiota tarkasti, mutta minusta tuntuu että sydämeni on vihdoin löytänyt suunnan siitä. Suunnan elämäni seikkailusta.

 

Onko hän löytänyt paratiisin, täydellisen paikan?
”Olen. Se on meillä jokaisella korvien välissä.”
– Pata Degerman, kirjasta Löytöretkeilijä Pata