Tarinankerronta johtamisen työkaluna

Nousen kallion kielekkeelle ja eteeni avautuu huikea näkymä. Näen pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Edessäni on upeita metsiä ja polkuja, siirtolohkareita ja vuoria. Merikotka tiputtaa korkeutta kohti alhaalla kimmeltävää järveä. Vilkaisen olkani yli ja näen polun takanani, joka häviää nopeasti metsän siimekseen. Tiedän että siellä on pitkä ja haastava nousu. Olen juuri vaeltanut sitä myöten ja saapunut tähän pisteeseen. Hetken aikaa seison tässä ja nautin näkymästä. Erämaa jatkuu edessäni silmänkantamattomiin.

 

 

On perjantai 13. päivä, mutta en voi väittää itseäni kovinkaan onnettomaksi. Töitä on tehty ja hikeä vuodatettu, vaikka viime kuukaudet on täällä blogin puolella ollut hiljaisia. Syy on yksinkertainen: kaikki kirjoittaminen on hiljaisuudessa painottunut opinnäytetyöhöni. Tänään oli se hetki, kun sain palauttaa opinnäytetyöni fyysisenä kappaleena. Se tarkoittaa sitä että on aika viimein julkaista se myös täällä.

Lataa “Tarinankerronta johtamisen työkaluna” Henry_Vesin-Opinnäytetyö_1.1.pdf – Ladatty 612 kertaa – 2 MB

Seikkailu tarinankerronnan todellisuudessa opetti mulle paljon asioita. Hukkasin intohimoisen tunteen kertaalleen, mutta onnekseni löysin sen jälleen ja ymmärsin taas hieman enemmän. Näitä oppeja ja muuta elämänmakuista tekstiä tiedossa seuraavien viikkojen aikana täällä, omassa pienessä blogissani. Pysy lähettyvillä, näihin ajatuksiin on helppo eksyä!

 

 

Tiedän että tulen nauttimaan tuosta erämaasta. Se on villi ja vapaa, ja siinä on jotain todellista. Astun alas kielekkeeltä ja katoan syvemmälle seikkailuun.