Kun Uusi-Seelanti ajattelee toisin kuin minä

Ajattelin Uutta-Seelantia paljon etukäteen. Niin moni oli kehunut tätä maata ja luontoa täällä. Vuoristoja, vesiputouksia, metsiä… Oikeastaan tiesin jo etukäteen tykästyväni tähän maahan. Silti moni asia meni toisin kuin olin ajatellut.

Ajattelin yöpyväni Queenstownin YWAM-basella Pichilemun tapaan ja auttavani siellä joissain jutuissa. No, kaikki basen punkat olikin täynnä, joten hostellin etsintään paria päivää ennen saapumista. Googlesta hakutulos ”hostels queenstown” palautti kyllä toistakymmentä paikkaa, mutta äkkiä selvisi että jokainen niistä myy eioota. Pienellä pilkkomisella onneksi sain jälkimmäiselle viikolle yhden hostellipunkan, sitä edeltävälle yölle toisesta huoneesta punkan ja la-su -yölle kokonaan toisesta hostellista yöpaikan. Pe-la eli saapumista seuraava yö oli kuitenkin kaikkialla täynnä, jopa hotelleja myöten. Uusi-Seelanti laittoi mut nukkumaan kaupungin laidalle puun alle. Lämmintä päälle ja makuupussin sisään, koska kerrankos sitä.

Ajattelin että siinä lauantaiaamuna nään jyväskyläläistä kaveria. Yhtäkkiä tosin Pinja bongaa jonkun kolmannen suomalaisen, eikä aikaakaan kun paikalle saapuu vielä neljäskin! Neljä suomalaista kohtaa Uudessa-Seelannissa maapallon toisella puolen, ja meillä kaikilla on vieläpä paljon yhteisiä kavereita. Jotain mitä en ihan osannut odottaa.

Ajattelin myös ottavani suhteellisen leppoisasti Queenstownin lähettyvillä, kiiveten kukkuloille ja istuen järven rannalla. Toisin kävi. Jo maanantaina olin suomalaisten mukana satoja kilometrejä pohjoisemmassa katselemassa Mount Cookia ja turkoosinvärisiä järviä.

Tässä vaiheessa ajattelin että siistiä päästä kattomaan tiistaina kilometrin verran korkeammalta Mount Cookille avautuvaa näkymää. No, ei aivan. Useamman tunnin kiipeämisellä korkeammalla kyllä, mutta keskellä sumua ja vesisadetta. Ei näköyhteyttä, kiitos Uusi-Seelanti.

Alastullessa läpimärkänä ajattelin että lämmin suihku ois poikaa jostain hotellista erikseen ostettuna. Yöpaikkaa seuraavalle yölle ei tässä vaiheessa vielä ollut, koska peruin osan majoituksista päästäkseni suomalaisten matkaan. Lopputulemana päädyimme kuivattamaan vaatteita ja samaa vauhtia itsemmekin vuokra-autossa lämmitin huutaen täydellä teholla. Kunnon roadtrip-meininkiä.

Ajattelin liikkuvani kävellen ja pyörällä lähinnä Queenstownin ympärillä, katsellen paikkoja. Liikuinkin vuokra-autossa reilu tuhat kilometriä, liftasin henkilöauton kyytiin ja myös tyhjän tilausajobussin jousille. Sekin on siis mahdollista.

Ruokaa ajattelin syöväni mahdollisimman paljon eri paikoissa, että pääsee maistamaan erilaisia annoksia. Ja pah, kolmesti Subissa, neljästi Dominosissa ja kahdesti Fergburgerissa. Onneksi siellä oli myös muutama yksittäistapaus muissa ravintoloissa noiden lisäksi.

Ajattelin Aucklandissa nukkuvani yhden yön ennen lentoa mukavasti hostellissa, ilman kiirettä mihinkään. Näin kun ajattelee niin kannattaa katsoa mistä yöpaikan varaa, nimittäin alakertaan osui melkoinen bilemesta. Jytkytystä pilkkuun asti ja sen jälkeenkin vielä paljon erilaisia huuteloita kadulla. Illalla menin lentokentälle huomatakseni lennon olevan siirretty kuusi tuntia myöhemmäksi. Lentoyhtiö tarjosi korvauksena illallisen ja neljä tuntia unta hotellihuoneessa.

Kaikki ei siis aina mene niin kuin on ajatellut. Onneksi se ei kuitenkaan estä nauttimasta siitä kaikesta mitä eteen tarjotaan. Ja kyllähän mää ajattelin että tää taitaa olla mielenkiintoinen maa, ja että mulla on loistava viikko edessä.

Ja siinä olin oikeassa!